Qigongin historiaa

Qigongin juuret shamanismissa

Qigongin juuret ovat shamanismissa ja qigong-harjoitukset ovat useita tuhansia vuosia vanhoja harjoituksia (kilpikonnahengitys-liike todistettavasti 5500 vuotta vanha). Lajina qigong on vanha kiinalainen harjoitusmuoto, jossa tyylejä sanotaan olevan 3000 erilaista. Tämä kertoo siitä valtavasta kirjosta erilaisia harjoitteita, joita on syntynyt vuosituhansien aikana.

Vanhin tunnettu qigongiin liittyvä kirjoitus on löytynyt jadesylinteristä, ”qin kuljettamisen jadekoristekaiverrus”, Taistelevien läänitysvaltojen ajalta (475-221 eea): ”Hengitä syvään ja laske hengitys alavatsaan (dantian). Pidätä ilmaa siellä hetki ja hengitä ulos kuten orastava ruoho, kunnes ilma nousee päälaellesi. Näin yang-energia nousee ylös ja yin painuu alas. Ne joiden yang ja yin kulkevat omaa tietään, elävät – muussa tapauksessa he kuolevat.” Tässä on qigong pähkinänkuoressa.

Jangtsen eteläpuolelta Hunanin provinssissa tehtiin 1970-luvun alussa arkeologisia kaivauksia, jolloin Mawangduin kylästä löydettiin kolme Läntisen Han-dynastian (206 eea – 23 jaa) ajalta olevaa hautaa. Niissä oli yli 3000 hyvin säilynyttä uhriesinettä, mukana ruokatarvikkeita ja tekstejä. Numero kolmeksi nimetty kenraalin hauta sisälsi myös aseita sekä lääketieteellisiä kirjotuksia. Samasta haudasta löydettiin silkkimaalaus eli Daoyin-kuvat, joissa on 44 ihmishahmoa erilaisissa asennoissa ja liikkeissä.

Kyseessä on varhaisin tuntemamme kiinalainen terveysharjoitusopas. Lisävalaistusta liikkeisiin tuo haudasta löytynyt terveyden ylläpitoa käsittelevä käsikirjoitus ”Elämän säilyttämisen muodot”. Mawangdui Daoyin –liikkeet ovat säilyneet monissa terveysharjoituksissa, esim. nykyisin suositun Ba Duan Jin (kahdeksanosainen silkkibrokadi) –sarjan liikkeistä neljä on niistä peräisin. Myös Yi Jing Jin –sarjan liikkeistä moni on johdettavissa suoraan noihin samoihin esikuviin.

Terveysharjoituksia ei vielä tuolloin kutsuttu nimellä qigong eikä kyseessä ollut yhtenäinen järjestelmä, vaan kokoelma useita toimiviksi havaittuja keinoja terveyden ylläpitämiseksi. Usein niistä käytetään nimeä daoyin.

Daoyin eli elämää säilyttävät menetelmät

Daoyin on aluksi ollut parantajien harjoittama parantamis- ja itsehoitojärjestelmä, joka levisi potilaiden kautta yleiseen tietouteen. Daoyin sisälsi liikuntaa, hengitys- ja mielikuvaharjoituksia sekä parantajien tekemää potilaan liikkuttelua tämän oman hengityksen tahdissa. Lisäksi parantajat antoivat hierontaa, asettelivat luita, kuppasivat ja kuumensivat ihoa tulehduskohdissa hehkuvin oksin ja yrtein. Nämä parannusmenetelmät siirtyivät myöhemmin osaksi kiinalaista lääketiedettä.

Da tarkoittaa johtamista ja ohjaamista, yin opastamista ja aiheuttamista mutta myös venyttämistä. Sanan takana ovat todennäköisesti ilmaukset ”johda qitä saavuttaaksesi parantava vaikutus”, ja ”johda qigä ja venytä kehoa”. Ilmauksissa tulevat esiin harjoituksen tarkoitus ja menetelmä: qitä johdetaan kehoon samalla kun kehoa liikutellaan ja venytetään. Daoyin voitaisiin siten kääntää ilmaisulla ”qin johtaminen ja kehon venyttely parantavan vaikutuksen saamiseksi.” Harjoitusten tarkoituksena on vaikuttaa kehon sisäisiin toimintoihin liikunnalla, ohjata kehon ja mielen toimintaa, vaikuttaa vanhoihin huonoihin lihasten käyttötottumuksiin ja vääriin asentoihin mutta myös mieleen ja tunteisiin.

Daoyinissä yhdistyi kolme tasoa: keho, hengitys ja mieli. Puhutaan kolmesta ohjauksesta: liikkeen ohjaus, hengityksen ohjaus ja mielen ohjaus. Samat daoyinin periaatteet ovat perustana nykyisellekin qigongille, josta n. 90% pohjautuu daoyiniin.

Daoyin ei ole ainoa nimitys muinaisessa Kiinassa harjoitetuille terveydenhoitomenetelmille. Laajaa järjestelmää, johon kuului paitsi liikuntaa, myös tarkoin säädelty ravinto, rohdosvalmisteita ja hengen viljelyä kuten runoutta ja mietiskelyä, kutsuttiin 200-luvulle eea asti nimellä elämää säilyttävät menetelmät. Eri ajattelijat esittivät omia näkemyksiään siitä, mitkä menetelmät olivat olennaisia ja parhaita terveen elämän ylläpidossa.

Keskittynyt liikunta oli kuitenkin kaikille yhtenä osana. Jotkut menetelmät painottivat hierontaa, jotkut mietiskelyä. Painotukset käyvät hyvin ilmi vanhojen harjoitusten nimissä, joita ovat qin kuljettaminen, qin nauttiminen kuin lääkkeen, hengityksen harjoittelu, ulos ja sisäänhengitys; sananmukaisesti sylkäisy ja vastaanotto, hieronta ja jäsenten manipulaatio ylös nostamalla, hengitysten laskemisen taito, istumamietiskely, makuuharjoitukset ja sisäänpäin kääntyminen, sananmukaisesti sisäinen lähde. Joskus tapana on puhua sisäisestä taidosta viitattaessa yleisesti harjoituksiin, joissa mielen keskittäminen ja itsensä hoitaminen on tärkeää.

Qigong, neigong ja kamppailutaidot

Kamppailutaidot ovat tanssin ohella varhaisimpia Kiinassa harjoitettuja liikuntamuotoja ja ne ovat vaikuttaneet suuresti moniin terveysharjoituksiin ja päinvastoin. Itämaisia kamppailulajeja ei voi irrottaa kulttuurisesta kehyksestään ja yhteydestään terveyteen – eikä vain kehon vaan myös mielen hallintaan. Varhaiset kiinalaiset filosofit käsittelivät ajatussuuntauksesta riippumatta myös aina sodankäyntiä, ja heidän tuli myös harjoittaa aseenkäyttötaitoja.

Varsinaista kenttätaisteluvalmiutta pyrittiin nostamaan harjoittamalla yksittäisten sotilaiden kamppailutaitoja, joita kutsutaan kiinaksi nimellä wushu, sotataito. Kiinalaisten kamppailutaitojen nimissä esiintyy useimmiten sana quan, joka tarkoittaa nyrkkiä tai nyrkkeilyä, vaikka laji voikin painottaa jalkatyöskentelyä. Mitä tahansa vaativaa taitoa tai harjoitusta kutsutaan nimellä gongfu eli aikaa käyttämällä hankittu taito. Termiä käytetään usein juuri kamppailutaidoista, ja länsimaissa siitä onkin tullut niiden synonyymi muodossa kongfu (kungfu).

Nykyisin kamppailutaitoja opiskellaan kuntolajeina, ja niitä voidaan harjoittaa parin kanssa tai yksin, aseilla tai aseitta. On usein tapana puhua ulkoisista ja sisäisistä koulukunnista, joista toinen käyttää lihasvoimaa ja toinen sisäistä voimaa. Kuitenkin keho-mieli on erottamaton ja molemmat puolet ovat aina mukana.

Kamppailutaitojen sisäisestä ulottuvuudesta ja joskus myös qigongia edeltävästä terveydenhoitomenetelmistä puhutaan nimellä neigong eli sisäinen taito. Siitä ovat kehittyneet kamppailutaidollinen neigong, esim. taijiquan ja ei-kamppailutaidollinen neigong eli daoyin, josta kehittyi qigong. Sisäisten koulukuntien alkulähteeksi kiinalaiset katsovat taolaisen Wudang-luostarin alueella kehittyneet harjoitusmuodot.

Hyvänä osoituksena monitulkintaisuudesta on, että pehmeänä sisäisenä lajina pidetty taijiquan (t’ai chi chuan) eli suuren äärettömyyden nyrkkeily tai korkeimman paalun nyrkkeily on alun perin kamppailutaito ja tähtää vastustajan voittamiseen, tosin käyttämällä hyväksi tämän omaa voimaa. Taijiquanin hengityksen hallinta, mielen ja vartalon rentouttaminen sekä liikkeiden luonnollisuus ja yhtenäisyys ovat daoyinistä peräisin. Taijiquania voidaankin kutsua qigongin sisällä tapahtuvaksi liikkuvaksi harjoitukseksi. Muita samanlaisia lajeja ovat baguazhang eli kahdeksan trigrammin kämmenet ja xingyiquan eli muodon ja tahdon nyrkkeily, jossa jäljitellään kahdentoista eläimen liikkeitä ja olemusta.

Lähteet: Helena Hallenberg: Elämän portti. Qigongin terveysharjoitukset