Yiquanin historiaa

Yiquanin kehitti mestari Wang Xiangzhai, joka syntyi Kiinassa Hebein maakunnassa Shenin piirikunnassa Weilin kylässä vuonna 1885. Hän kuoli heinäkuussa 1963 Tianjinissä 78-vuotiaana. Häntä kutsuttiin myös nimellä Yusen.wang-xiangzhai2

Yiquan pohjautuu toiseen, huomattavasti vanhempaan sisäiseen kiinalaiseen kamppailulajiin, xingyiquaniin (muoto-mieli -nyrkkeilyyn). Xingyin alkulähteet ulottuvat noin 700 vuoden taakse historiaan Song-dynastian aikaan, sillä xingyin sanotaan olevan Yue Fein kehittämä. Yue Fei oli aikansa suuri sotapäällikkö ja lukeutuu kiinalaisten, nimenomaan han-kansan, kansallissankareiden kaartiin. Xingyin lisäksi pari muutakin kiinalaista nyrkkeilytyyliä jäljittää juurensa Yue Feihin.

Ming- ja Qing- dynastioiden taitekohdassa, toisin sanoen n. 400 vuotta sitten, Shanxin maakunnassa Puzhoussa eli kamppailutaidoissa kunnostautunut mestari Ji Longfeng. Hän oli erityisen hyvä da qiang -tekniikassa (da qiang, iso keihäs, on perinteinen kiinalainen taisteluase). Ji Longfeng sai Yue Fein jälkeensä jättämän kamppailutaitoja käsittelevän kirjan, johon oli koottu ohjeita kamppailutaitojen harjoittajille. Kirjan keskeisiä käsitteitä olivat xing (muoto) ja yi (mieli). Ji Longfeng opiskeli ja tutki kirjaa ja harjoitteli lakkaamatta, kunnes lopulta ymmärsi kirjan sisällön. Kirjan oppien pohjalta hän kehitti eri eläinten (lohikäärme, tiikeri, kotka, karhu, käärme, pääskynen, kukko, haukka, hevonen, apina jne.) ominaisuuksia jäljitteleviä tekniikoita ja liikesarjoja, joissa liikkeiden idea oli seurausta ulkoisesta muodosta.

Palattuaan kotiseudulleen Ji Luongfeng ryhtyi opettamaan xingyiquania. Yksi hänen oppilaistaan oli Guo Yunshen, josta kehittyi voittamaton ottelija itsenä kehittämän ban bu beng quanin ansioista. Guo Yunshen otti viimeiseksi oppilaakseen Wang Xiangzhain, joka oli nuorena fysiikaltaan heikko ja sairaalloinen. Hänen isoisänsä toivoi xingyin-harjoittelun vahvistavan poikaa. Mestari Guo Yunshen opetti Wang Xiangzhaille wingyin ”kirkkaimmat helmet” ja teki hänestä seuraajansa.

Wang Xiangzhai ei katsonut kuuluvansa mihinkään yhteen kamppailutaitojen koulukuntaan. koska hänen mielestään kaikilla kiinalaisilla kamppailutaidoilla oli ollut oma loiston aikansa ja jokaisella mestarilla omat hyveensä, tietämyksensä ja erikoisuutensa.

Opittuaan Guo Yunsheniltä xingyin kaikkien puhtaimmaksi jalostetun ytimen Wang Xiangzhai ymmärsi, että kamppailulajien sydän muodostui voimasta, nopeudesta ja jatkuvasta muutoksesta. Hän ei tästä syystä koskaan tarkastellut kamppailutaitoja liike liikkeeltä, osina tai yksityiskohtina, vaan etsi niistä niiden ydintä, perimmäisiä ajatuksia ja periaatteita.

Vuonna 1918 Wang Xiangzhai alkoi opettaa armeijan sotataitokoulussa Fuzhoussa. Kamppailulajien lisäksi hän perehtyi kiinalaiseen lääketieteeseen, vanhoihin terveysharjoituksiin ja buddhalaiseen sekä taolaiseen perinteeseen. Wang Xiangzhain tutkimustyö kulminoitui 1920-luvun puolivälissä yiquanin luomiseen. Yiquan poikkesi radikaalisti muista kiinalaisista kamppailutaitokoulukunnista. Hän kyseenalaisti vuosisatoja vallinneen harjoittelukäytännön, jossa kamppailulajeja harjoiteltiin liike liikkeeltä erilaisissa liikesarjoissa. Yiquanissa luovuttiin kaikesta ulkoisesta muodosta ja mekaanisesta yksittäsiten ruumiinosien harjoittamisesta. Wang Xiangzhain mukaan ”kamppailutaidossa ei ole muotoa, ja jos onkin muoto, niin se on muodoton, tyhjä”.

1920-30 lukujen taitteessa Wang Xiangzhai muutti Shanghaihin ja jatkoin yiquanin kehittämistä. 1930-luvun lopulla hän saapui Pekingiin. Yiquan-asennot olivat tällä välin muuttuneet yhä korkeammiksi ja luonnollisemmiksi. 1940-luvulla yiquanin maine kasvoi, ja yiquan sai toisen nimensä Dachengquan (dacheng tarkoittaa suurta saavutusta). Wang perusti Pekigissä Kiinalaisten kamppailutaitojen tutkimusyhdistyksen. 1950 hänet nimettiin KOko Kiinan urheilu- ja liikuntayhdisyksen valmistavan komitean wushu-osaston johtoon (wushu tarkoittaa sotataitoa). 1950-luvun alusta lähtien Wang Xiangzhai keskittyi yhä enemmän tutkimaan ja opettamaan yiquanin terveyttä edistäviä ja sairauksia ehkäiseviä ja parantavia harjotuksia. Hänet myös kutsuttiin Hebein maakunnan kiinalaisen lääketieteen tutkimuskeskukseen opettamaan yiquanin seisontaharjoituksia.

Wang Xiangzhai omisti koko elämänsä yiquanin kehittämiselle. Hän jätti jälkeensä kaksi teosta, ”Yiquan zheng gui (”Yiquanin oikea tie”) ja ”Quan dao zhong shu” (”Kiinalaisen nyrkkeilytaidon ydin”). Nämä teokset ovat sekä yiquanin uusille sukupolville että muille taistelutaitojen harjoittajille arvokas henkinen perintö ja loputon tiedon lähde.

Mestari Yao Zongxun

yaozongxun1Wang Xiangzhain seuraaja Yao Zongxun omisti elämänsä yiquanille. 1940-luvulta lähtien Yoa Zongxun usein edusti mestariaan otteluissa ja ohjasi tämän puolesta muita oppilaita. Yao Zongxung kehotti oppilaitaan olemaan sitoutumatta mihinkään yhteen tiettyyn koulukuntaan tai yhden koulukunnan edustamiin näkemyksiin, sillä hänen mukaansa kaikilla oppisuunnilla ja koulukunnilla on hyvät puolensa, joista voi oppia. Hän kehitti yiquania eteenpäin niin, että terveydellisten ja kamppailutaidollisten painotusten lisäksi mukaan tulivat yhä selkeämmin korjaavat terapeuttiset näkökohdat. Hänen ansiostaan yiquanille tyypillisten mielikuvaharjoitusten käyttö levisi Kiinassa muihinkin urheilu- ja liikuntamuotoihin.

Yao Zongxun kirjoitti kirjan nimeltä ”Yiquan”. Tässä kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti yiquanin harjoitusmenetelmiä nykyaikaisten tieteellisten menetelmien valossa tarkasteltuna.

Lähteet: Zhang Chang Wang: Yiquan – Tie terveyteen ja hyvinvointiin. FutuVision Media Oy. Toinen laitos. Tampere 2011.